keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Pitsitutkimus ketjuvaatekaupoissa - Researching Lace in Clothes Shops

Kun nyt tuli käytyä KappAhlissa, kävin sitten muissakin edullisissa kaupoissa tarkistamassa pitsitilanteen. Ihan vain tieteellisestä mielenkiinnosta, ostoksia en tehnyt lainkaan!

Seppälä


Seppälän pitsit tuppaavat olemaan aika ankeita, mutta puuvillainen koneommeltu pitsi ei mene pieleen juuri millään. Ylemmässä liivissä kirjonta on tehty tyllipohjalle, mutta samalla tekniikalla kuin koneommeltu pitsi (pohjakankaan päälle on levitetty tylli, sitten kirjottu kuviot, ja pohjakangas sulatettu pois). Alemmassa trikoovaatteessa jollain tapaa mielenkiintoinen, hieman sisäelinmäinen kuvio. Pitsin ja kankaan yhdistävä ompelujälki on sangen epäsiisti, mieluiten pitsin ratkoisi irti ja ompelisi huolellisemmin johonkin muuhun paikkaan...


Lindex

Lindexin pitsivalikoima oli ilahduttavan monipuolinen. Ylemmässä kuvassa on hauska beige tunikamekko, jossa on verhopitsikoneen tekemää, ehkäpä hienoa ruutuvirkkausta tai filet-pitsiä jäljittelevä kuvio.


Koneommeltu pitsiä; ylemmässä kuvassa tämän kauden tyypillinen pitsikoristeinen paita ja alemmassa koneommeltuja tiplanauhoja huivin päissä. Kun 25 vuoden päästä koitetaan ilmaista esim. elokuvassa jonkun olevan 2010-luvulta, olen varma että tunnusvaatteena on juuri tuollainen huivi, leggingsit ja tunika.


T-paidan pitsit näyttävät hienolta nypläykseltä (tai lähinnä sitä jäljittelevältä barmen-konepitsiltä), mutta nurja puoli paljastaa kyseessä olevan erittäin nokkelasti sommitellun raschel-pitsin. Tunnusmerkkinä ovat pitkät, kuvassa vaakasuunnassa menevät silmukkaketjut, joista näkee pitsin rakenteen olevan neulos eikä "nypläys". Mutta aika tarkkaan saa syynätä että tuon havaitsee, ja lankakin on ainakin osittain puuvillaa – hyvin epätyypillistä raschel-pitseille.


H&M


Hennes&Mauritzissa houkuttelee kevään romantikkoja "tiedostava" pitsimallisto, jonka materiaalina on osittain käytetty kierrätettyjä muovipulloja ja tekstiilijätettä. Pitsit ovat oikein onnistuneita; läpikuultavan kevyelle tekokuitutyllipohjalle on kirjottu viskoosilla herkkiä kuvioita. Tämä onkin se tapa, jolla tekokuidusta saa ihanan ja tyylikkään pitsin. Tekokuituisen langan kiilto ja tietty läpikuultavuus, jotka muun tyyppisten pitsien tiuhaksi kudotuissa kohdissa tekevät ruman ja halvan vaikutelman, ovatkin ilmavassa tyllissä edukseen.

Pitkässä mekossa on oikein herkuteltu tyllin siroudella. Helman kirjonta alleviivaa tyllin yksinkertaista sulokkuutta. Jos ei ole mahdollista hankkia käsinkirjottua antiikkista käsinkirjottua silkkityllimekkoa (heipä hei vaan, jos Pitsiblogin lukijoissa sattuu olemaan joku perijätär), niin tuo mekko on oikein kelpo vaihtoehto. Lisäksi tarvitsee vain pienen pajukorin ja kukkia hiuksiin, ja kukkakedon jolla kirmata. Ylenpalttiseen ihkuihanuuteen hieman varautuneesti suhtautuville sopii tyllipitsinen toppi, jonka voi yhdistää farkkuihin tai leggingseihin.

2 kommenttia:

  1. Hihi, luin ensin tuon otsikon että "keijuvaatekaupoissa". :)

    VastaaPoista
  2. Helsingistä tosiaan ikävästi puuttuukin keijuvaatekauppa, sellainen olisi ihan paikallaan :D
    Kukahan perustaisi sellaisen? Tarjoan ilmaista pitsikonsultaatiota Keijuvaatekaupan sisäänostajalle!

    VastaaPoista