torstai 7. elokuuta 2014

Hillo marja marja marja hillo hillosokeri marjahillo hillomarja ping poks viuuh


Keskeytän normaalin pitsi-ihanaa-riistovaate-nyyh -lähetyksen aivan poikkeuksellisesti ruoka-aiheisella viestillä. Nyt marja-aikaan minua ei muu kiinnosta kuin säilöminen, ja erityisesti hillon tekeminen. Pakastaminen on kai vitamiinien säilymiselle suotuisampi tapa, mutta hilloaminen on paljon hauskempaa. Miedän perheessä syödään aamupuuroa ja sen kanssa hilloa, ja talvikauden aamiaispöytään tuo pientä vaihtelua ja iloa eri hillojen käyttäminen.

 Jokapäiväinen hillon mättäminen saattaa kuulostaa epäterveelliseltä liian sokerin mussuttamiselta. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Kun kuuman hillon tölkittää huolellisesti pestyihin, juuri kiehuvasta vedetä nostettuihin tölkkeihin ja päälle ruuvaa niin ikään kiehuvasta vedestä nostetun kannen, sokeria tarvitaan vain pikkaisen. Pitäisikin kokeilla, onnistuisiko kokonaan sokeriton hillo!

Hillosokeripussin kyljessä oleva ohje on aivan tolkuton. Siinä laitetaan ihan naurettavan paljon sokeria, joka peitää alleen marjojen tai hedelmien maun, ja koska ohjeessa hillo ensin jäähdytetään (!!???!) niin tottakai sokeria pitääkin säilöntäaineeksi olla. Hillosokeripussin ohjeella 2 osaa marjoja 1 osa sokeria tulee mielestäni enemminkin marmeladi kuin hillo, jonka voisi yhtä hyvin jättää avoimelle lautaselle kuin panna purkkiin noin säilymisen kannalta.

Tarpeelliset hillovälineet  ja lisäksi tarvitaan pannulapanen ja iso, keskikokoinen ja pieni kattila.
Ylhäältä alkaen:
- Hillokaulus=leveäsuinen suppilo. Ei välttämätön, mutta siisteyttää hommaa huomattavasti.
- Kauha. Vaakasuora malli on kätevin.
- Pitkävartinen kapine, jolla hillopurkit ongitaan sterilointikattilasta.
- Haarukka, jolla kannet ongitaan omasta kattilastaan. Pihdit ovat tähän vielä paremmat.
- Käsine, jolla tulikuumat kannet ruuvataan kiinni tulikuumaan hillopurkkiin. Toiseen käteen pannulapanen.

Hilloamisohjeeni on seuraava
1. Etsitään lasipurkkeja ja kansia. Tarkistetaan, että joka purkille on kansi joka ruuvautuu kiinni. Purkkeja tarvitaan keskimäärin yksi purkki yhtä marjalitraa kohden ja varmuuden vuoksi vielä pari purkkia lisäksi.
2. Purkit ja kannet liotetaan, mielellään yön yli. Älä hyppää tämän kohdan yli, vaika purkit näyttäisivät puhtailta, sillä jo noin yksi molekyyli valkosipulioliivia tai sinappisilliä voi hajustaa hillon syömäkelvottomaksi (koin tämän kahden hillopurkin kohdalla viime talvena, todella harmillista)!
3. Marjat tai hedelmät puhdistetaan ja hedelmät pilkotaan paloiksi. Kannat, siemenkodat, ruvet ym poistetaan, mutta esim. omenoita ei tarvitse kuoria.
4. Laitetaan liedelle kuumenemaan iso vesikattila, johon purkit on aseteltu. Sen jälkeen laitetaan hillotarpeet keskikokoiseen kattilaan, ja kannet pieneen kattilaan (jossa on vettä).
5. Hillokattilaan lisätään sokeria. Määrä riippuu omasta makumieltymyksestä, itse laitan noin desin tai kaksi sokeria marjalitraa kohden. Laita tässä välissä kansikattilakin kuumenemaan.
6. Hilloa kuumennetaan sekoitellen kunnes ainekset pehmenevät. Kun hillo on kiehahtanut, laita levy pienemmälle.
7. Kalasta purkki kuumennuskattilasta pitkävartisella ottimella ja kaada kuuma vesi pois niin ettei se liru pitkin käsivarttasi. Aseta tukevalle alustalle. Täytä se hillolla. Kalasta kansi esim. pihdeillä, vedä hanska käteen ja kierrä kansi kiinni.
8. Kun parinkymmenen minuutin päästä kuuluu *naps*, tiedät onnistuneesi. Hillo säilyy viileässä vaikka ensi vuoteen.

Ollaanpa muuten kiitollisia standardoimisesta ja teollisuudesta, jotka toimittavat täydellisesti yhteen sopivia lasipurkkeja ja metallikansia niin halvalla, että niitä jaetaan ilmaiseksi kaupan säilykkeiden säilytysastioina. Esiäitien aikoina purkin kansien kierteet eivät olleet niin pitäviä kuin nykyään, ja hillon säilyminen vaati kaikenlaisia vippaskonsteja kuten alkoholia, tai sitten umpioimista ja kumitiivisteiden kanssa pelaamista, tai valtavia määriä sokeria.

8 kommenttia:

  1. Varmistan vielä: käytät siis hillosokeria?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallinen sokeri toimii kokemukseni mukaan ihan hyvin esim viinimarjoille tai mustikoille. Sen sijann kirsikkahillosta tuli tavallisella sokerilla liian nestemäistä, siinä siis lisäpektiini paikallaan. Jos tykkää kiinteämmästä, niin sitten tietty kaikkeen hillosokeria.

      Poista
  2. Olisinpa törmännyt tähän postaukseen aikaisemmin. Tein viikonloppuna mansikkahilloa useamman litran ja sokerin määrä tuntui paljolta. Tein hilloa ensimmistä kertaa, joten en uskaltanut ruveta muuttelemaan ohjetta. Seuraavan hilloerän teenkin nyt tämän mukaan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ilo olla avuksi! Hyvin makealle hillolle on paikkansa, joissain herkuttelutarkootuksissa, mutta noin yleensä vähempi sokeri on parempi.

      Poista
  3. Sokerin määrää pohtiville: maistakaa sitä tekeillä olevaa hilloa rohkeasti! Purkissa hillo (omasta mielestäni) yleensä vielä vähän makeutuu lisää, mutta jos tykkää kovin vähäsokerisesta tai kovin makeasta, niin maistaminen kannattaa aina.

    Lisävinkkinä vielä, että moni ohje neuvoo keittämään hilloa hirveän pitkiä aikoja. Jos kuitenkin purkit on puhtaita, eikä aio säilytellä niitä epätasaisissa lämpötiloissa tai vuosisotalla, niin ei ole tarpeen keittää esim. mansikoita ihan niin soosiksi asti kuin moni resepti käskee. Itse ainakin tykkään että marjoissa on vähän jotain purtavaakin, tai että ne yleensä vielä erottuu sieltä "muun hillon" seasta jotenkin. Soseet on sitten erikseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan on sääli keittää hillo muodottomakdi muhjuksi, marjasattumat ovat mielestäni ihania.

      Poista