Varmaan jokainen, joka on kävellyt noilla samoilla kaduilla ja istunut iltaa siinä tai jossain hyvin samanlaisessa kahvilassa, tuntee samaa kylmää ahdistusta. Mutta olkoon vihamieliset hullut, liikenneonnettomuus, sydänkohtaus tai meteoriitti, koskaan ei voi tietää. Nähdäkseni ainoa mitä tässä voi tehdä on elää elämänsä mahdollisimman hyvin, olla haaskaamatta aikaa katkeruuteen ja turhaan happamuuteen, pyrkiä niitä päämääriä kohti jotka näkee tärkeiksi, halata ihmisiä aina lähtiessään. Koitan tehdä jotain hyvää joka päivä, muistaa pitää itseni hereillä lamaannusta ja apeaa apatiaa vastaan – olla elossa niin kauan kuin on elossa.
Tässä halaus sinulle, arvoisa lukija. Kiitos kun olet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti